Aleksi Kallioja

Touko Aalto – Jyväskylän filosofi

31.5.2017 12.00

Jenni Leukumaavaara

Touko Aalto avaa Helsingin asuntonsa oven Wilma-kissa kainalossa, sähköhammasharja suussa ja värikkäät villasukat makkaralla. Aalto on herännyt neljältä aamulla valmistelemaan vihreiden eduskuntaryhmän puhetta lähetekeskusteluun ja pohtimaan sotea.

Aalto on erikoistunut sote-uudistukseen ja on jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa sekä sen alaisessa verojaostossa. Sillä hän tekee eroa muihin puheenjohtajaehdokkaisiin.

”On tärkeää, että puolueen puheenjohtaja ymmärtää taloutta laajasti. Se on seuraavien eduskuntavaalien iso puheenaihe ja tiedän pystyväni keskustelemaan taloudesta. Vihreistä on tehtävä puolue, jota ei voi enää ohittaa”, Aalto sanoo.

Vihreistä esimerkiksi Osmo Soininvaara on julkisesti sanonut, että Aalto olisi talouspoliittisen osaamisensa vuoksi paras puheenjohtaja vihreille.

”Touko Aalto pärjää paneeleissa, joissa testataan tulevia pääministerikandidaatteja ja joissa on hyvä ymmärtää taloutta. Aalto johdatti vihreät suurimmaksi puolueeksi Jyväskylässä, mikä osoittaa kykyä toimia helsinkiläisen punavihreän kuplan ulkopuolella”, Soininvaara sanoo.

Kuntavaalien vihreä jättiyllätys tuli Jyväskylästä, kun vihreistä tuli keskisuomalaiskaupungin suurin puolue. Aaltoa on pidetty sen moottorina. Hän itse puhuu ”Jyväskylän filosofiasta”, joka perustuu sinnikkäälle kenttätyölle ja joukkuepelaamiselle.

Melkoinen filosofi Aalto onkin, yhdistelmä kansanmiestä ja akateemista pohdiskelijaa. Hän puhuu talousteorioista, vuorovaikutuksesta, retoriikasta ja siitä kuinka poliitikkojen sanat ovat tekoja. Demarit tuntuisi olevan Aallolle mieluisampi hallituskumppani kuin keskusta tai kokoomus. Puheenjohtajana hän jakaisi vastuuta ja matkustaisi pitkin Suomea.

Välillä Aalto ajautuu tommyhellstenmäisille kierroksille, joilla edestään löytää minkä taakseen jättää, ja kuinka on kuljettava sydän avoimena. Ehkä Aallon suosio perustuu tällaiseen vähän naiivinoloiseenkin puheeseen. Soininvaara arvioi, että Aalto on oppinut rauhoittamaan päällekäyvää puhetapaansa.

Touko Aalto syntyi Savonlinnassa ja kasvoi Joensuussa kirjastonhoitajaäidin ja yläasteen teknisen työn opettajana työskentelevän isän keskimmäisenä lapsena. Kotona ei oltu poliittisesti aktiivisia.

Lapsena Aalto urheili ja luki paljon. Ja joutui pahasti koulukiusatuksi. Se kuuluu hänen puheissaan osallisuuden ja merkityksellisyyden korostamisena.

”Tavoitteeni on olla rehellinen sille pojalle, joka nojaa punatiiliseen koulun seinään nappiverkkarit rikottuina ja haluaisi vain kadota. Olen oppinut hyväksymään itseni ja haluan kohdata ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat”, Aalto sanoo ja hiljenee ainoan kerran haastattelun aikana.

Aallosta ei pitänyt tulla poliitikkoa. Teininä hän pyöri kansalaisjärjestöissä ja haki Jyväskylän yliopiston valtio-oppiin oppiakseen politiikan teorioita.

Suunnitelmissa oli tutkijan tai diplomaatin ura. Gradua tehdessään Aalto tajusi, ettei kykenisi hyppimään kulloisenkin ulkoministerin pillin mukaan. Hän tutustui bileissä opiskelijapoliitikkoihin, joiden arvot pystyi allekirjoittamaan. Matka eteni yliopistopolitiikasta kaupunginvaltuustoon ja Keski-Suomen ensimmäiseksi vihreäksi kansanedustajaksi.

Aalto tuntuu tekevän kaiken pieteetillä. Hän valmistelee sunnuntaina tulevan viikon töitä ja on herännyt aamuyöllä päässä jyskyttäviin sote-ajatuksiin. Aalto sanoo joutuneensa etsimään ”vakionopeudensäädintä”, jotta puhti ei loppuisi kesken. Kärsivällisyyttä ja kestävyyttä on opettanut olohuoneen nurkassa oleva keltamusta Bianchi, jolla on ensi kesänä tarkoitus pyöräillä hyväntekeväisyyshengessä Jyväskylästä Pariisiin.

Tweet